Luottamus on yksi teema, joka on paljon ollut puheissa syksyn monissa töissä, sekä työnohjauksessa että perheiden kanssa. Luottamus näkyy myös laajemmalla yhteiskunnallisella ja koko maailman tasolla; kenen tietoon luotetaan? Voidaanko luottaa siihen, että terveydenhuollon järjestelmä kestää pandemian? Voidaanko enää luottaa yhteiskuntamme peruspilareihin, niin kuin demokratiaan.
Luottamus on mielestäni läheisesti kytköksessä turvallisuuden tunteeseen. Jos luottamus työpaikalla tai suhteessa menee, voiko sitä tuntea itsensä turvalliseksi?
Kun luottamusta pohtii, huomaa aika pian, että se on aika laaja ja monisyinen käsite, joka myös saattaa merkitä eri asioita eri ihmisille. Jollekin luottamus on ennen kaikkea sitä, että voi luottaa siihen, että toinen on rehellinen, kun toiselle luottamus on sitä, että luottaa siihen, että toinen haluaa toiselle hyvää.
Työelämässä luottamusta voi tarkastella myös monesta näkökulmasta, suhteessa organisaation, esimieheen, kollegoihin ja yhteistyökumppaneihin. Työnohjauksessa nousee luottamus usein suhteessa esimiestyöhön. Onko esimies työntekijän puolella? luottaako esimies työntekijään? Tämä on ollut etenkin esille keskusteluissa koskien etä-/lähityötä.
Keskustelu luottamuksesta kollegoihin ja yhteistyökumppaneihin on samansuuntaista. Voiko luottaa siihen, että toinen hoitaa omat työnsä ja tehtävänsä. Kun tätä lähdetään purkamaan työnohjauksessa, käy usein ilmi, että syynä on olettamukset ja uskomukset, ei olla yksinkertaisesti olla puhuttu auki, mitä toiselta odotetaan ja mitä kukin ajattelee esim. työnjaosta.
Usein ajatellaan, että luottamus on edellytys hyvälle suhteelle, oli sitten kyseessä kaveri, kollega tai kumppani. Melkein yhtä tavallista on, että luottamus jossain vaiheessa on koetuksella, enemmän tai vähemmän.
Mistä luottamus sitten syntyy? Luottamuksen syntymiseen vaikuttaa monet asiat, joista yhtenä tärkeänä on ihmisen kokemukset luottamuksesta. Jos jollakin on kokemusta siitä, että ihmiset yleensä eivät ole luotettavia, niin sellaisen ihmisen on vaikeampi luottaa toisiin. Huonot kokemukset voivat liittyvä kaikkiin tai vain tiettyihin ihmisiin. Esim jos ihmisellä on kokemus, että on kaivannut ja hakenut apua, ilman että on sitä saanut, ei ole ihme, jos luottamus auttaviin tahoihin tai viranomaisiin on mennyt. Tai jos on kokenut itsensä petetyksi läheisissä ihmissuhteissa, voi epäluottamus olla ihan tervettä.
Luottamuksen syntyminen vaati myös aikaa, etenkin jos luottamus on mennyt. Luottamus ei synny hetkessä vaan se vaatii luottamuksen rakentamista ja kokemuksia siitä, että voi luottaa. Toisaalta luottamus synnyttää luottamusta. Jos toinen on luottavainen, on myös toisen helpompi luottaa. Ja jos luottaa itseensä on myös helpompi luottaa toiseen.
Mielellään kuulisin teidän pohdintojanne aiheesta 😊