.
Kuvassa ennen niin tavallinen näky, lentokone, joita saattoi nähdä useita tunnissa. Nykyään todella paljon harvemmin.
Vuoden vaihtuessa on hyvä palata ja pohtia mennyttä vuotta, miten sen meni mitä tavoitteita saavutin ja menikö joku asia ihan penkin alle.
Niin kuin monella muulla vuosi 2020 meni aivan toisin, kun oli ajatellut ja suunnitellut. Kuitenkin kun tarkastelen asettamiani tavoitteita, niin ne on kyllä suurelta osalta toteutuneet, mutta matka on ollut hieman erilainen.
Alkuvuodesta 2020 lopetin koko aikaisen työn. Tavoitteena oli löytää minulle sopiva tapa yhdistää työnohjaus, psykoterapiaopinnot ja mahdolliset muut työt niin että kaikelle löytyy sopivasti aikaa. Alkuvuodesta kuvittelin, että teen pääasiassa töitä yritykseni kautta, mutta kerroin myös olevani avoin erilaisille tekemisen tavoille. Tämä tavoite onkin toetutunut hyvin. Työnohjauksia oli keväällä ihan mukavasti, kunnes korona vei kaikki tulevaisuuden näkymät. Kevään työnohjaukset siirtyivät etätyönohjauksisiki, mutta syksyä ei kukaan suunnitellut, mutta jostain niitä asiakkaita on kuitenkin tullut. ja työnohjauksia olen saanut tehdä.
Opinnot ovat edenneet, tosin seminaarit ja koulutuspsykoterapia on ollut etänä ja nyt syksyllä olen päässyt hyvin kiinni myös käytännön harjoitteluun.
Turvaa ja säännöllisyyttä tässä muuten epävarmassa ajassa on tuonut osa-aika työ Mieli ry:ssä, on ollut ilo kuulua siihen joukkoon ja näillä näkymin jatkanen siellä myös ensi vuoden.
Vuosi on tuonut mukanaan myös paljon uusia asioita ja uusia yhteistyökumppaneita. Näistä mainittakoon www.mamabreikki.fi On ollut ilo päästä tutustumaan tekijätiimin osaaviin ammattilaisiin ja on mahtavaa olla osa sitä. Heidän kanssansa on myös uutta kivaa suunnitteilla.
Koronavuosi on myös opettanut paljon uutta, ihan työkäytännöistä mutta ennen kaikkea siitä mitkä asiat ovat minulle tärkeitä. Olen aina tykännyt tehdä etätöitä ja tykkään edelleen, mutta tykkään kyllä tosi paljon myös lähityöstä ja etenkin ihmisten tapaamisesta ihan kasvokkain.
Olen myös huomannut kaipaavani asioita, jotka ennen olivat osa normaalia arkea ja jota en olisi osannut kuvitellakaan kaipaavani. Voi miten ihanaa olisi lähteä aamulla varhain töihin, ilma on raikas ja melkein koko muu maailma nukkuu. Bussipysäkillä nyökkään toiselle aamuvirkulle ja nousen bussiin joka puolillaan vastaa heräilemässä olevia ihmisiä. Tätä ennen niin joka viikkoista, en ole kokenut moneen kuukauteen.
Miten teidän vuosi on mennyt? Mitä olette oppineet? ja mitä olette kaivanneet?