Etsi
  • Mia Montonen

Kun turvallisuuden tunne saa kolauksen koronan takia

Tämän päivän ajatuksia turvallisuuden kokemuksesta.

Jo ennen koronakriisin alkua, pohdin paljon turvallisuuden kokemusta. Ajatukset lähtivät liikkeelle, osin omista psykoterapia koulutuspäivistä tammikuussa, osin kiitos Heli Pruukin loistavan esityksen, maaliskuun alussa MLL:n Helsingin yhdistyksen erovideoiden julkistamistilaisuudessa. Pohdintaan on vaikuttanut myös kokemukset työnohjaajana sekä vapaaehtoisena doulana toimimisesta.

Turvallisuuden tunteeseen vaikuttavat monet asiat. Kriisin kohdatessa turvallisuuden tunne järkkyy, mutta miten pahasti siihen vaikuttavat monet asiat, ihan lapsuuden kokemuksista nykyhetkeen. Olen monen ihmisen kanssa jutellut siitä, että kahdessa viikossa on tapahtunut hirveän suuria muutoksia. Maailmaa ei tunnista entisekseen. Työtä tehdään tavalla, jota pari viikkoa sitten ei voinut kuvitellakaan. Matkustaminen tuntuu todella kaukaiselta ajatukselta. Tähän kun vielä lisätään huoli omasta ja läheisten terveydestä, huoli toimeentulosta, ei ole ihme, että turvallisuuden tunne on saanut kolauksen. Ja voi olla, että turvattomuutta vahvistaa se, että puolisolla tai parhaalla kaverilla, jotka yleensä toimivat tukena, on ihan sama tilanne.

Kun turvallisuuden kokemus järkkyy ja on hätä, ihminen on usein täynnä erilaisia tunteita. Ahdistus ja turvattomuuden tunne ilmenee eri ihmisillä eri tavoin. Jollakin se ilmenee kiukkuna, joku hamstraa vessapaperia, joku on yltiöpositiivinen. Jollakin saattaa olla erokriisi päällä ja koronatilanne syöksee tilanteen ihan uudelle tasolle. Ja sitten löytyy niitä, joita tilanne ei ahdista vaan jotka kokevat tilanteen mukavana syynä vetäytyä kodin rauhaan ja toivottuna taukona hektisestä elämästä. Kaikki reaktiot ovat normaaleja ja hyväksyttäviä.

Mutta mitä tässä tilanteessa voi sitten tehdä? Ihmiset ovat erilaisia ja eri asiat toimivat eri tavoin eri ihmisille. Monille on hyödyksi jakaa kokemuksia ja tuntemuksia, mutta silloin tärkeää että muistetaan hyväksyä ihmisten erilaiset tunteet ja selviytymiskeinot. Se että lomareissu peruuntui, saa harmittaa. Jos joku haluaa ja kokee tarvetta ylläpitää uskoa siihen, että tilanne on hetkessä ohi, sekin on ok.

Monille tiedon etsiminen on tapa yrittää säilyttää hallinnan tunnetta, mutta jos uutisten ja somen selaaminen menee pakonomaiseksi, se ei selkeästi toimi. Silloin voi olla paikallaan lukemisen rajoittaminen tiettyihin aikoihin. Jotakuta saattaa eniten ahdistaa se, että kaikki arjen rutiinit menevät uusiksi. Silloin voi olla hyvä pohtia mitkä ovat sellaisia rutiineja, joita hieman muokkaamalla voisi pitää kiinni, esimerkiksi liikuntahetket, aamurutiinit, mahdolliset yhteiset ruokahetket. Lisäksi voi miettiä uusien tähän tilanteeseen sopivien rutiinien rakentamista. Mutta jos rutiinit ahdistaa ja niiden ylläpitäminen on hankalaa, niin silloin niistä ei kannata kynsin ja hampain pitää kiinni.

Kaikkia, myös itseään voi rauhoittaa hengitysharjoituksin. Usein lempeällä kosketuksella tai silittämisellä on rauhoittava vaikutus ja itselleen ja muille voi ääneen vakuuttaa, että kyllä tästä selvitään. Koska kyllä tästä selvitään, me olemme tilanteessa yhdessä ja yhdessä pääsemme myös tämän yli.

Tarpeen vaatiessa auttavia tahoja löytyy paljon, moni on rientänyt vanhusten ja yksinäisten avuksi, ihan käytännön tasolla, käymällä esimerkiksi kaupassa tarjoamalla keskusteluapua puhelimitse. Moni toimija on viikossa muokannut toimintaansa, niin että erilaiset ryhmät ja tapahtumat ovat virtuaalisesti, erilaiset auttavat puhelimet ja chatit palvelevat.

13 katselukertaa
  • LinkedIn Social Icon
  • Twitter Social Icon
  • Facebook

© Mia Montonen Web design and support Emilia Alariesto Design